Kun Carolin Solskär oli 20-vuotias, hänen isänsä Curt päätti jättää hänen äitinsä. Miksi? Oliko hän tavannut jonkun toisen? Oliko se työtoveri? Turhautuminen, kiukku ja ymmärtämättömyys kasvoivat ja Carolinin oli niin vaikea hyväksyä isänsä valinta monen avioliittovuoden jälkeen, että hän katkaisi yhteydet isäänsä kokonaiseksi vuodeksi. Sen jälkeen kului vielä neljä vuotta ennen kuin Curt tuli ulos kaapista.

Saimme kunnian saada kuulla Carolinin tarinan hänen suhteestaan isäänsä. Isän, joka on osoittanut suurta rohkeutta. Lue Carolinin haastattelu ja inspiroidu sinäkin perheen tarinasta!

”Ensi kerralla se saa olla mies”

Sen jälkeen, kun Carolinin vanhemmat erosivat hänen ollessaan 20-vuotias, hän oli hämmentynyt, surullinen ja vihainen. Mutta sen jälkeen, kun Carolin ja Curt eivät olleet yhteydessä toisiinsa vuoteen, heidän suhteensa sai uuden käänteen.

– Tieto ei oikeastaan tullut shokkina minulle. Minä ja muu perhe olimme aavistaneet asian jo pidempään, jopa äiti. Isä oli tiiviisti mukana EKHO-ryhmässä, jo vuotta ennen kuin hän tuli ulos kaapista, olin ollut isän mukana Göteborgin Pride-paraatissa, minkä lisäksi hänen asunnossaan riippui Pride-lippuja, ja ne olivat myös värit hänen sateenvarjossaan, Carolin kertoo ja jatkaa:

– Olin 24-vuotias ja istuimme kahvilassa juomassa kahvia puhuen tulevaisuudesta sekä siitä, että isä löytäisi ehkä uuden kumppanin joskus. Isä sanoi ettei uskonut, että niin kävisi, ja lisäsi sitten varovasti: ”mutta jos minä löydän uuden kumppanin, se on todennäköisesti mies seuraavalla kerralla”.

Tieto antoi helpotuksen

– Se, että hän viimeinkin kertoi sen minulle, tuntui hirveän mukavalta. Viimeinkin tiesin todella. Muistan, että tein parhaani, että en alkaisi itkeä, sillä en halunnut isän luulevan, että itkin sen vuoksi, että olin surullinen tai pettynyt. Kyyneleet johtuivat ainoastaan onnesta ja ylpeydestä, Carolin kertoo.

– Kun hän viimein kertoi sen, se tuntui todella mukavalta, Carolin sanoo.

Suuri viharikosten pelko

Kun läheinen sukulainen tulee ulos kaapista homoseksuaalina, saattavat monet ajatukset alkaa pyöriä päässä. Aina viestiä ei oteta vastaan rakkaudella ja hyväksynnällä, minkä lisäksi saattaa myös viedä aikaa, ennen kuin ajatukseen totutaan tai se hyväksytään. Kun Carolinin isä ilmoitti olevansa homoseksuaali, se oli helpotus, mutta ei kuitenkaan ilman hämmennystä ja kysymysmerkkejä.

– Jonkin aikaa mieleeni tuli ajatuksia, että koko elämäni oli suurta valhetta, Carolin sanoo. Että olin olemassa vain siitä syystä, että isäni yritti unohtaa, kuka hän oikeastaan oli, ja että minun ei oikeastaan pitäisi edes olla olemassa. Tiedän, ettei asia ole tietenkään niin, enkä minä siten enää ajattelekaan. Joskus saatan kuitenkin kantaa paljon huolta isästäni, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Saatan olla valtavan huolissani siitä, että hän joutuisi jonkinlaisen viharikoksen uhriksi. Että hän olisi ulkona sateessa pride-värisen sateenvarjonsa kanssa tai pinssitakissa tai jotain vastaavaa, ja että hän kohtaisi joitakin idiootteja, jotka pahoinpitelisivät tai ahdistelisivat häntä.

”Yhtä paljon isä ja tytär kuin ystäviä”

Sen, että suhde vanhempaan muuttuu, ei tarvitse olla negatiivista. Päinvastoin, Carolinille ja Curtille se on merkinnyt sitä, että heidän suhteensa on kasvanut. Suuri taakka on nostettu Curtin harteilta, minkä ansiosta hän saattoi viimeinkin rentoutua ja hän onkin huomattavasti rauhallisempi sielu tällä hetkellä.

– Sanoisin suurimman muutoksen olevan sen, että ymmärrän isääni nyt paljon paremmin kuin aikaisemmin. Ymmärrän, että tämä on jotakin, jota hän on kantanut koko elämänsä ajan. Jotakin, joka on aina ollut suuri taakka hänen harteillaan ja saanut hänet voimaan erittäin huonosti. Sen jälkeen, kun hän tuli ulos kaapista ja alkoi elää avointa elämää, hän on voinut valtavan paljon paremmin ja on myös paljon rauhallisempi ja onnellisempi ihminen. Sen johdosta, että hän on ollut niin avoin ja rehellinen minua kohtaan, olemme myös saaneet enemmän ”aikuisen” suhteen. Minä pidän häntä yhtä paljon isänäni kuin ystävänänikin, ja tunnen oloni 100% turvalliseksi tietäen, että mitä elämässäni ikinä tapahtuukin, voin aina kääntyä hänen puoleensa, Carolin kertoo meille.

”Mikä kunnia seisoa hänen rinnallaan paraatissa”

Carolin ja Curt alkoivat juhlia Prideä jo vuotta ennen kuin Curt ilmoitti olevansa homoseksuaali. Jo ennen sitä Carolin alkoi aavistaa, kuinka asia oikeastaan oli – että kyse oli enemmästä kuin pelkästä suuresta kiinnostuksesta näihin kysymyksiin. Kun he vuonna 2014 kulkivat Göteborgin Pride-paraatissa yhdessä, Carolin huomasi kuinka ylpeä ja onnellinen Curt oli. Sen jälkeen he ovat juhlineet Prideä samalla tavalla joka vuosi; Carolinin isä matkustaa Tukholman Prideen, ja he kulkevat paraatissa yhdessä.

– Kun kuljimme Göteborgin Pride-paraatissa yhdessä ensimmäistä kertaa, näin kuinka ylpeä ja onnellinen hän oli. Hän esitteli minut kaikille, jotka hän tunsi, ja näin myös kuinka ylpeitä ja onnellisia hänen ystävänsä olivat, kun isä esitteli heille: ”tämä on minun tyttäreni”.

Muille perheille ja lapsille, joiden on vaikea hyväksyä

Kysyimme Carolinilta, mitä hän haluaisi sanoa muille perheille, joiden on ehkä vaikea hyväksyä, kun omainen on ilmoittanut olevansa homoseksuaali, ja millaisia hänen omat ajatuksensa olivat, kun hänen isänsä kertoi olevansa homoseksuaali:

– Arvelisin, että jos jollakulla on vaikeaa hyväksyä sitä, että toinen vanhemmista on kertonut olevansa homoseksuaali, saattaa se johtua siitä, että perheen pelätään ”tuhoutuvan”. Mutta perheen tuhoutuminen tulee tapahtumaan ainoastaan siinä tapauksessa, että sen annetaan tapahtua. Minulle ja perheelleni se tosiasia, että isäni tuli ulos kaapista, antoi mahdollisuuden aloittaa alusta ja luoda se terve ja onnellinen perhe, jonka olimme aina halunneet, mutta emme ymmärtäneet, että meillä ei sitä ollut.

Me emme ole se tyypillinen ydinperhe, mutta olemme niin paljon parempi ja hauskempi perhe nyt kuin koskaan aikaisemmin.

– Minulle henkilökohtaisesti oli vaikeinta käsitellä sitä, että vanhempani erosivat, ja että isäni ”jätti” meidät. Olin vihainen ja pettynyt, sillä olin sitä mieltä, että hän tuhosi meidän onnellisen perheemme. Seitsemän vuotta myöhemmin, jälkiviisaana, tiedän että vanhempani eivät olleet lainkaan onnellisia, eivät ainakaan läheskään niin onnellisia kuin he molemmat ovat nyt. Sekä kumpikin omassa elämässään että siinä ystävyydessä, joka on kasvanut heidän välilleen aikaa myöten. Kun katson sitä perhettä, joka minulla on tänään, en voi tehdä muuta kuin tuntea olevani valtavan kiitollinen. Me emme ole se tyypillinen ydinperhe, mutta olemme niin paljon parempi ja hauskempi perhe nyt kuin koskaan aikaisemmin. Kun vertaan jouluaattoa, juhannusta tai syntymäpäiviä 10 vuotta sitten siihen, miltä ne tuntuvat nykyisin (sillä vietämme niitä edelleen yhdessä koko perheen kesken), ero on kuin yöllä ja päivällä. Me nauramme ja juttelemme ja meillä on mukavaa yhdessä. Tuemme toisiamme ja uskomme toisiimme. SITÄ perhe on minulle.

”Kasvanut ajassa ja ympäristössä, jossa homoseksuaalisuus nähtiin uskomattoman vääränä”

– Joten haluaisin sanoa, näe se mahdollisuutena luoda jotain parempaa, ja ymmärrä, kuinka suurta, vahvaa ja rohkeaa se on, että vanhempasi tulee ulos kaapista. Todennäköisesti hän on kasvanut ajassa ja ympäristössä, jossa homoseksuaalisuus nähtiin uskomattoman vääränä ja kummallisena, ja luultavasti vanhempasi on elänyt koko ikänsä häpeillen ja ahdistuneena. Ajattele, kuinka mahtavaa se on, että hän uskaltaa olla avoin sinua kohtaan ja ennen kaikkea itseään kohtaan. Kunnioita sitä.

Carolinin kunnianosoitus isälleen:

Isä, en voi kuvitella parempaa esikuvaa kuin sinä. Olit lähes 60-vuotias, naimisissa naisen kanssa yli 20 vuotta ja sinulla oli kaksi lasta hänen kanssaan. Siitä huolimatta päätit viimeinkin uskaltaa olla rehellinen itseäsi kohtaan – se on mielestäni valtavan mahtavaa. Olet osoittanut minulle, että KOSKAAN EI ole liian myöhäistä olla oma itsensä, ja olet antanut minulle voimaa olla se, joka olen. Olen niin iloinen siitä, että olet isäni. Olen niin iloinen siitä, että olet ystäväni. Olen niin iloinen siitä, että uskalsit ottaa tämän askeleen ja että uskalsit tehdä ne vaikeat ja kovat päätökset, jotka sinun oli pakko tehdä. Ymmärrän, että on hetkiä, jolloin olet epäillyt ja ajatellut ”teinkö oikein?”, ja haluan sinun vain tietävän, että kyllä teit. Teit oikein. Kiitos, että uskalsit olla niin vahva ja rohkea. Olen niin ylpeä sinusta.

Strawberry – ylpeä Pride-kumppani

Strawberry -hotelleihin olet tervetullut juuri sellaisena kuin olet. Olemme vakuuttuneita siitä, että vieraidemme ja työntekijöidemme erilaisuudet auttavat luomaan ainutlaatuisia hotellikokemuksia ja maagisia tapaamisia. Monimuotoisuus tekee meistä parempia. Ovemme on aina auki.

Täällä on tilaa kaikille.

Ylpeät vanhemmat: ”Hyvät esikuvat ovat uskomattoman tärkeitä”

Kaiken kattava opas – näin vietetään Pridea vuonna 2018!

Kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää Pridestä – räiskyvästä kansanjuhlasta!