Auroran ei ole helppo kertoa millä tavoin, mutta hän tajusi jo varhain, että jokin ei pitänyt oikein paikkaansa:

Vuosi oli 1997. Herkules-elokuvalla oli ensi-ilta ja Aurora oli 6-vuotias. Tuli syksy ja Halloween, perinne, joka ei vielä ollut levinnyt laajalle, ei ainakaan Valderøyan kaltaisella pienellä paikkakunnalla. Postin mukana tuli mainoslehti lelukaupasta ja siinä oli kuvia kaikenlaisista puvuista.

– Lehden sisällä oli kuva tytöstä, jolla oli aivan lyhyet hiukset, ja hän oli malli Megaralle, joka oli naispuolinen hahmo Herkules-elokuvassa. Se sai minut miettimään, miksi minä en voinut olla sen näköinen. Se on ensimmäinen muistikuvani siitä, että jokin asia ei ollut oikein kohdallaan.

Tyypillinen pojan lapsuus

Hänen lapsuutensa on melko tavallinen – tyypillinen “pojan lapsuus”, kuten Aurora kuvaa sitä – Auroralla oli isä, joka halusi opettaa hänelle jalkapalloa ja kalastusta. Se ei ollut aivan sitä, mistä Aurora oli eniten kiinnostunut.

Aurora piti lapsena myös laulamisesta. Siinä syntyi ongelma, kun hän 12-13-vuotiaana tuli murrosikään. Yhtäkkiä hänen äänensä muuttui. Matalammaksi. Sen lisäksi keho alkoi muuttua ja koulukavereiden kehot alkoivat muuttua.

Hän alkoi tuntea sukupuolidysforiaa eli epämukavuutta siitä, että kehon anatominen sukupuoli ei vastaa omaa sukupuoli-identiteettiä.

Aurora on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa vaihtoehtona oli mennä joko kirkkoon tai rukoushuoneelle. Hän ei ollut koskaan tavannut homoseksuaalista henkilöä ennen kuin hän meni yläkouluun. Tuolloin, ollessaan teini-ikäinen, hän alkoi ymmärtää, että hän ei ollut poika – hän oli tyttö.

– Silloin minun tarvitsi viettää aikaa itseni tutkimiseen yrittäen ottaa selvää, kuka olen. Luin Internetistä, katselin Google-videoita ja etsin siellä olevaa materiaalia.

Siitä huolimatta Aurora ei ottanut yhteyttä kehenkään kuin vasta 18-vuotiaana. Silloin hän oli yhteydessä Harry Benjamin Ressurssenteriin, joka on organisaatio, joka auttaa sukupuolidysforiaa kokevia ihmisiä. Sieltä hän sai tietoa siitä, millainen prosessi on muuttua tytöksi, ja hän sai materiaalia, jota voidaan antaa transsukupuolisten henkilöiden ystäville ja perheenjäsenille.

Mutta vielä tuolloin ei kukaan tiennyt, että Aurora ei ollut nuori mies.

Trans-symboli yhdistää miehen ja naisen merkit ja niiden yhdistetyn muodon kolmioksi. Se symbolisoi ylpeyttä ja taistelua kaikkein transsukupuolisten yhtäläisten oikeuksien puolesta.

Entä tyttöystävä ja ystävät?

Kun Aurora otti askeleen aikuisuuteen, hän sai itselleen tyttöystävän. Ulkopuolisten silmissä he näyttivät heteroseksuaaliselta parilta.

– Olin erittäin ihastunut häneen. Joten yritin tukahduttaa sen, mitä tunsin, sillä halusin olla hänen kanssaan. Tästä johtuen suhteemme oli vähän niin ja näin, sillä ei ole hyvä tukahduttaa jotain useita vuosia Lukion jälkeen Aurora opiskeli yliopistossa. Se oli aikaa, jolloin hänellä oli tuskin ollenkaan ystäviä.

– Sellaista se oli oikeastaan koko kasvuaikani. Että minulla on ollut “ystäviä” lainausmerkeissä, mutta olen yrittänyt olla oppimatta tuntemaan ihmisiä liian hyvin. Pidin tätä salassa niin monta vuotta, ja oli paljon helpompaa, kun minun ei tarvinnut valehdella siitä jatkuvasti.

Paras ystävä ja psykologi

Vuonna 2013 Aurora otti mukaansa hänet, joka oli nyt hänen avopuolisonsa, ja muutti pieneltä kotipaikkakunnaltaan suureen pääkaupunkiin. Hän aikoi opiskella animaatiota NKF:ssä.

– Ensimmäinen kuukausi Oslossa meni vähän huonosti ja minun oli vaikeaa motivoida itseäni tekemään jotain. Mutta sitten meidät jaettiin ryhmäprojekteihin, joissa menimme ulos kaduille ottamaan kuvia. Se oli hysteerisen hauskaa, yksi hauskimmista asioista, joita olen tehnyt. Ja siellä tapasin yhden nykyisin parhaista ystävistäni, jotka ovat auttaneet minua paljon viime vuosina.

“Minun täytyy vain kertoa se jollekulle ja saada se ulos.”

Noin vuoden kuluttua Aurora oli saanut takaisin suuren osan elämänkipinästään, mutta potentiaalia parantamiseen oli vielä jäljellä. Sen vuoksi hän päätti mennä psykologin luo.

Ja muuten... Olen transsukupuolinen

– Ensimmäinen tunti oli hyvin outo. Vietin koko tunnin kertomalla kaikista pienistä, typeristä ongelmista, joita minulla oli. Viisi minuuttia ennen tunnin päättymistä sanoin “Minun täytyy vain kertoa se jollekulle ja saada se ulos”. Ja se oli ensimmäinen kerta, kun sanoin kenellekään, että oli transsukupuolinen.

Tämän jälkeen kesti vielä kuusi kuukautta ennen kuin Aurora kertoi sen parhaalle ystävälleen. Aurora kertoi sen tekstiviestillä.

– Sain häneltä takaisin paljon tekstiä ja se kaikki oli vain positiivista. Se oli valtava helpotus ja hän on auttanut minua paljon sen jälkeen. Meni vielä useita kuukausia ennen kuin Aurora uskaltautui kertomaan muille.

Useiden seksologin kanssa käytyjen keskustelujen sekä lääkärille ja DPS:ään (paikallinen psykiatrinen keskus, toim. huom.) lähetettyjen lähetteiden jälkeen DPS hyväksyi hänet syksyllä 2016 hoitoon Rikshospitaletissa. Hän sai ison kasan papereita, joista hän saattoi lukea, että yksi hoidon saamisen kriteereistä oli se, että hänen täytyi tulla ulos kaapista.

Joten joulukuussa 2016 kerroin avopuolisolleni. Silloin olimme olleet yhdessä 7 vuotta, olimme kihloissa ja aioimme mennä naimisiin seuraavana vuonna. Kaksi päivää myöhemmin erosimme.

Sinä jouluna kertoi Aurora myös perheelleen. Hän halusi kertoa, minkä vuoksi hän oli eronnut tyttöystävästään, jonka kanssa hän oli ollut yhdessä teini-iästä lähtien. Hän oli silloin 25-vuotias.

– Aloitin vanhemmistani ja vanhimmasta pikkuveljestäni. Siitä syntyi hieman kyyneleitä ja muuta tavallista, mitä siihen liittyy. Mutta he olivat erittäin positiivisia. Sitten äiti haki nuorimman veljeni, joka oli 10-vuotias, ja siskoni, joka on kuusi vuotta minua nuorempi. Siskoni kohautti olkapäitään ja sanoi “cool juttu”, kun kerroin hänelle. Se oli paras reaktio, minkä olisin voinut saada. Hän on ollut superavulias jälkeenpäin ja auttanut minua meikkien ja vastaavien asioiden kanssa. Niinpä se on tuonut meidät lähemmäksi toisiamme.

Kaikki perheenjäsenet eivät aina muista käyttää oikeaa nimeä ja oikeaa persoonapronominia (han/hun norjan kielellä), mutta Aurora on iloinen niin kauan kuin he yrittävät. Se on tärkeintä hänelle.

Aurora Syvertsen.

"Sellainen kuin sinä"

Aurora on tuntenut outoja katseita ja kuiskauksia selkänsä takana. Sellaista se on, kun asuu pienellä paikkakunnalla, hän sanoo.

– Kaksi kuukautta sen jälkeen, kun olin tullut ulos kaapista, menin katselemaan vaatteita keskustassa olevaan kauppaan. Myyjä kysyi, mitä kokoa etsin, ja olivatko vaatteet minulle. Hän sanoi, että hän oli juuri käynyt kurssin, jossa hän oli oppinut auttamaan “sellaisia kuin minä”. Hän halusi itsepintaisesti, että tulisin takaisin sulkemisajan jälkeen, tai että hän hankkisi paikalle miehen, joka on pukeutunut naisten vaatteisiin. Toinen episodi, jonka hän muistaa erityisen hyvin, tapahtui päivänä, jonka olisi pitänyt olla hyvä päivä, Pride-juhlan päättäjäiset Ålesundissa:

– Kun Pride-paraati oli ohi ja sateenkaariliput ja kimalteet oli kerätty pois, siskoni, ystävättäreni ja minä olimme menossa linja-autolla kotiin. Linja-autonkuljettaja avasi oven ja antoi minulle ilkeän katseen. Hän kysyi "mikä tämä oikein on", samalla, kun hän osoitti minua. Minä olin huippuhyvällä tuulella ja sanoin vain, että se oli Pride ennen kuin hän sanoi, että minä olin sairas ja minun pitäisi olla hoidossa. Eräs matkustaja sanoi linja-autonkuljettajalle, ettei hänen olisi pitänyt ”sanoa sitä ääneen" sen sijaan, että olisi tukenut minua. Se oli harmillinen päätös muuten hyvälle päivälle.

Viisitoista kappaletta selän takana

Kun perhe oli saanut tietää, Aurora tunsi, että nyt kun hän oli kertonut heille, oli parasta vain jatkaa. Sen vuoksi hän lähetti viestin pomolleen Vinmonopoletissa, Moassa ja pyysi saada keskustella hänen kanssaan. Kun Aurora oli kertonut kaiken, pomo reagoi halaamalla häntä ja sanomalla olevansa ylpeä hänestä. Seuraavalla viikolla hän kertoi kaikille henkilökunnan kokouksessa.

– Olin tosi hermostunut, sillä meitä oli vähintään viisitoista ja kaikenikäisiä! Joistakin eläkeläisistä 20-vuotiaisiin, isovanhemmista ja lapsenlapsiin. Mutta kerroin heille, ja vieressäni oli eräs, joka liikuttui erittäin paljon ja näin kyyneleiden valuvan. Sitten sain halauksia koko porukalta.

”Jos joku on ilkeä sinua kohtaan, niin kerro vain meille ja me tulemme huolehtimaan heistä.”

Vaikka Aurora on palannut Osloon ja etsii työtä animaatioalalta, porukka Vinmonopoletissa, Moassa, on edelleen läsnä hänen elämässään. He ovat mukana Facebookissa pysyäkseen ajan tasalla ja Auroralle on ollut suuri apu ja tuki tietää, että hänellä on viisitoista henkeä takanaan, mitä sitten tapahtuukin.

– He ovat tehneet kaikkensa yrittääkseen ymmärtää. He kysyvät, jos jokin asia mietityttää heitä, ja sen sanon kaikille: kysykää pois! Olen sataprosenttisen avoin eikä minulla ole mitään suodatinta. Se on helpointa niin, sillä silloin minun ei tarvitse salata mitään.

Auroran 5 vinkkiä niille, jotka puhuvat transsukupuolisten kanssa

Do’s:

• Kysy, mitä pronominia sinun tulee käyttää. Jos joku haluaa itseään kutsuttavan miestä tai naista kuvaavalla persoonapronominilla, tai tietyllä miehen tai naisen nimellä, niin kunnioita sitä.

• Kysy mieluummin kuin oleta. Se osoittaa, että olet kiinnostunut tekemään oikein loukkaamatta.

• Jos satut käyttämään väärää pronominia, älä tee siitä mitään suurta juttua, oikaise vain itseäsi ja jatka eteenpäin.

Don’ts:

• Älä kysy, mikä henkilön syntymänimi tai "oikea" nimi on. Se on ehkä yksi pahimpia kysymyksiä, joita voit esittää.

• Älä kysy, mitä leikkauksia henkilö on käynyt läpi.

Auroran vinkit muille nuorille samassa tilanteessa

• Etsi joku, kenen kanssa voit puhua, se on paras vinkkini. Joku, joka käy läpi samaa asiaa tai on käynyt sen läpi ennen sinua.

• Aloita niin pian kuin tunnet olevasi siihen valmis. Minä olisin tehnyt sen paljon aikaisemmin, jos olisin tiennyt sen menevän niin hyvin.

• Älä altista itseäsi vaaroille. Tule ulos kaapista, kun tunnet olosi turvalliseksi.

Rakastamme monimuotoisuutta ja vihaamme syrjintää

Sekä vieraidemme että henkilökuntamme tulee voida tuntea, että ovemme ovat auki riippumatta siitä, millainen sukupuoli-identiteetti ja suuntautuminen heillä on, ja kaikkien tulee tuntea olevansa osallisia. Meillä on huoneita kaikille riippumatta siitä, ketä rakastat tai kuinka identifioit itsesi. Lue lisää siitä, miten juhlimme Prideä ylpeänä pääsponsorina Pohjoismaiden Pride-juhlissa.